SADUT

Kun olin lapsonen,
elin maailmassa satujen.
Aamuisin kun heräsin,
venyttelin lailla Ruususen!

Kun olin pikkuinen,
Saapasjalkakissaa ihailin.
Noidan nenää pelkäsin,
vaikka satua se oli tietenkin!

Ja kun mentiin mummolaan,
mietin onko susi tullut kuokkimaan!

Kun äiti avasi satukirjan,
Pullon Henki lensi sisältä sen!
Ja mä uuden sadun kuulla halusin
ja uuden sadun – ja uuden vielä –
uuden sadun jälkeen viimeisen!

Kun olin lapsonen,
elin maailmassa satujen.
Iltaisin kun nukahdin
noidan omenasta haukkasin!

Kun olin pikkuinen,
kanssa Ruman Ankanpoikasen
surin pilkkaa hanhien!
Vaikka satua se oli, tiesin sen.

Ja kanssa Hannun, Kertunkin,
löysin kotipihaan aina takaisin!

Kun olin pikkuinen, iltahetki äidin kanssa oli sen pituinen se!