TIU TII MERELLÄ

Kuka käskikään Tiu Tiin soutaa
yömeren laineilla lastua?
Kylmät aallot on märkää täynnä.
Tiu Tii varo - paidanhelma voi kastua!

Tuuli puhaltaa lastun kumoon,
ja purje pahvinen hajoaa.
Tiu Tii horjahtaa meren syliin,
aallon alle - hupsis, huiskis vaan – vajoaa!

Meren pohjassa tähti loistaa,
se liukuu hitaasti pimeään,
on niin kaunista, kuplivaista
ettei Tiu Tii edes muistaa voi nimeään!

Kuinka kalat voi täällä itkee,
hän miettii, sehän on vaikeaa.
Ei näy kyyneleet veden alla.
Itkettömyys – sepäs vasta on haikeaa!
Itkettömyys – sepäs vasta on haikeaa!
Itkettömyys – sepäs vasta on haikeaa!